eu4journalists

Maatalous - Kalatalous - Elintarvikkeet

3. Ravintoturvallisuus

Ydinkysymykset

• ravintoketjun turvaaminen (matka tilalta lautaselle selvitettävissä)
• huoli hyönteismyrkkyjen käytöstä
• käynnissä oleva väittely geneettisesti muunnellusta (GM) ravinnosta
• tulevaisuudentutkimuksen menetelmät kasveille (esim. kasviviljelylle)
• ovatko tuoteselosteet riittäviä?
• ylipainon lisääntyminen, erityisesti lapsilla

Ravintopolitiikka kattaa joukon osa-alueita, mm. elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu, ympäristö, maanviljelys ja kalastus, kuluttajien tietoisuus, tutkimus ja kehitys (sisältäen geneettisesti muunnellut organismit) kuin myös laki- ja talousnäkökohdat kuten hinnoittelu ja pakkaus. Sellaisenaan se ei siis kuulu vain yhden Euroopan komission osaston toimialueeseen.

Unioni on herkkä kansalaisten huolelle ravinnon turvallisuudesta ja seuraa tarkasti runsaasti raportoituja, ravintoon liittyviä pelon aiheuttajia, eritoten “hullun lehmän tautia” (BSE) ja suu- ja sorkkatautia (joka ensimmäisenä herätti huomiota Isossa-Britanniassa), lintuinfluenssaa sekä dioksiinisaastumisia.

Lainsäädännön melkoista jälkeenjääneisyyttä korjattiin vuonna 2002 ja eläinten rehun merkitystä korostettiin enemmän, koska rehun saastuminen oli viime vuosien tärkein elintarvikepelon aiheuttaja. Alkuperän selvitettävyysvaatimukset otettiin käyttöön 2005 ja ajan tasalle saatetut puhtausnormit vuonna 2006. Lisäksi EU:lla on käytössä täsmällinen lainsäädäntö monista ravinnon turvallisuuteen liittyvistä osa-alueista, kuten hyönteismyrkkyjen käyttö, elintarvikkeiden lisäaineet, elintarvikkeiden väriaineet, antibioottien ja hormonien käyttö elintarviketuotannossa sekä myös tuotteet, jotka ovat kosketuksissa elintarvikkeiden kanssa kuten esim. pakkaus. EU:lla on lisäksi tiukat menettelytavat myyntiin pääsylle, markkinoinnille ja tuoteselosteille sekä viljojen ja raaka-aineiden alkuperän selvitettävyydelle, kun kyseessä ovat geneettisesti muunnellut organismit (GMO).

Noudattaessaan “maatilalta ruokapöytään” -politiikkaansa unioni on toteuttanut useita toimia pitääkseen taudit ja saastumiset poissa Euroopan elintarviketarjonnasta. Johtava pääperiaate on laventaa integroitu toimintatapa “maatilalta ruokapöytään” kattamaan ruokaketjun kaikki osa-alueet mukaan luettuina rehutuotanto, perustuotanto, elintarvikkeiden käsittely, varastointi, kuljetus ja vähittäiskauppa. Näiden periaatteiden täytäntöönpanon kolme pääpilaria ovat: turvallista ravintoa ja eläinten rehuja koskeva lainsäädäntö, pätevä tieteellinen neuvonta, johon päätökset perustetaan sekä sääntöjen tarpeenmukainen tiukentaminen.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen European Food Safety Authority (EFSA), joka sijaitsee Parmassa, Italiassa, hankkii yksityisiä, yleisiä, tieteellisiä arviointeja olemassa olevista sekä uhkaavista vaaroista. Esimerkiksi keväällä 2007 Euroopan komissio kysyi EFSA:n mielipidettä eläinten kloonauksen vaikutuksista elintarvikkeiden turvallisuuteen. EFSA on myös mukana lakien luonnosteluvaiheessa ja antaa neuvoja, kun politiikan laatijat ovat tekemisissä ravintouhan kanssa.

Toimiakseen ripeästi turvallisuusongelman ilmaantuessa EU:lla on käytössä nopea hälytysjärjestelmä. Jokaista EU-maan hallitusta varoitetaan jo varhain, jos rehu tai elintarvike ei ole turvallinen ja voi mahdollisesti altistaa käyttäjät sairauksille. Järjestelmä hälyttää sitten komission, joka on koko EU-laajuisen ilmoitussysteemin keskus. Viime vuosina tätä järjestelmää on käytetty, kun esim. eräästä jäsenmaasta löydettiin kiellettyä, geenimanipuloitua maissia.