eu4journalists

Maatalous - Kalatalous - Elintarvikkeet

2. Yhteinen kalastuspolitiikka (YKP)

Ydinkysymykset

• kalavarojen väheneminen ja laivaston ylikapasiteetti
• uhanalaiset kalalajit
• voivatko vesiviljely tai kalafarmit pelastaa kalatalousteollisuuden?
• vesitalouden luonnonkalalle aiheuttamat tartuntatautivaikutukset
• perinteisten kalastusyhteisöjen vaihtoehtoisen työn tarve
• EU:iin kuulumattomiin maihin liittyvät välttämättömät ympäristönsuojelutoimenpiteet
• taistelu laitonta kalastusta vastaan

EU on Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin kalastusmahti. Yli 91 000 aluksen kalastuslaivastollaan EU saa vuosittain yli 7,5 miljoonaa tonnia kalaa kalastamalla ja viljelemällä. Euroopan komission mukaan kalastus ja vesiviljely luovat runsaasti tarpeellisia työpaikkoja rannikkoseuduille ja edistävät Euroopan kalastusalueiden hyvinvointia. Kuitenkin teollisuuteen kohdistuu voimakkaita sosio-ekonomisia paineita, ja jäsenvaltiot joutuvat säännöllisin väliajoin konfliktiin kalastusoikeuksista ja aluevesistä. Koska monet kalalajit ovat hälyttävästi vähentyneet Euroopan vesistöistä, pysyy kestävä kalastus erittäin ymmärrettävästi politiikan prioriteettiaiheena.

Yhtenä vastuullisen kalastuksen ja vesiviljelyn varmistamisen velvoitteena EU:n vuonna 2002 uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan on määrä turvata kalastusteollisuuden tulevaisuus. Uudistettu CFP yhdistää pitkän tähtäimen päämäärät ts. aikuisten kalojen riittävän määrän säilyttämisen EU:n vesistöissä, pariteetin säilymisen kalastuslaivaston kapasiteetin ja koko kalapopulaation välillä sekä kalastusmääräysten oikeudenmukaisen täytäntöönpanon kaikkialla unionin alueella.

Kaudella 2007-2013 Euroopan kalastusrahastolla on 3,8 miljardin euron budjetti kestävän kehityksen luomiseksi kalastussektorille. Jäsenvaltiot päättävät itse, miten jakaa varat eri prioriteettien kesken kuitenkin korostaen kalakannan elpymissuunnitelmien kehittämistä, sisämaakalastusta sekä ympäristöystävällistä vesiviljelyä.

Viime vuosina yhteiset säännöt ovat olleet tiukasti valvottuja johtuen viranomaisten välisen yhteistyön lisääntymisestä. Uusi yhteisön kalastustarkastusvirasto Community Fisheries Control Agency kouluttaa tarkastajia ja koordinoi jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämistä. Viraston, joka tällä hetkellä toimii Brysselissä, on tarkoitus muuttaa vuonna 2008 ja asettua pysyvästi Euroopan suurimpaan kalastussatamaan Vigoon, Espanjaan.

Komissio toteaa: “Merikala on luonnollinen, uudistuva ja liikkuva luonnonvara sekä osa yhteistä perintöämme. Terveet kalakannat kestävät järkevän kalastuksen, mutta tarvitsevat puhtaan meriympäristön. Kalastusta ja vesiviljelyä pitää valvoa kansainvälisen yhteistyön avulla kalakantojen jatkuvaksi uusiutumiseksi ja merien ekojärjestelmien suojelemiseksi.”

Siinä, missä kalastus ja ympäristö ovat jo jossain määrin integroituneet, on paljon vaikeampaa integroida kaikki meriympäristöön vaikuttavat menettelytavat. Omaksuttu yhteinen linja parantaisi monipuolisen kehityksen koordinointia, kuten satamien laajennusta, porausta merellä sekä tuulipuistojen perustamista. Euroopan meripolitiikka on valmisteilla EU:ssa.