Liikenne ja energia
1. Taustaa
Tammikuussa 2007 Euroopan komissio paljasti ennennäkemättömän määrän energia-aloitteita, joita se rohkaisee jäsenmaita ottamaan käyttöön. Komissio nosti etusijalle tavoitteen maailmanlaajuisesta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä kehittyneissä maissa 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Samaan ajankohtaan mennessä EU:n sisällä pitäisi päästä vähintään 20 prosentin vähennykseen. Jälkiteolliseen vallankumoukseen kutsuessaan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso sanoi: ”Energiapolitiikka oli eurooppalaisen projektin alun ydinaluetta. Nyt meidän täytyy palauttaa se sinne. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat haasteet, kuten entistä suurempi riippuvuus tuonnista ja korkeammat energian hinnat koskevat jokaista EU:n jäsenmaata.”
EU:n johtajien ja hallitusten vuoden 2007 keväthuippukokous Brysselissä sopi sitovista tavoitteista, myös 20% vähennyksistä kasvihuonekaasupäästöissä ja uudistuvien energianlähteiden käytön nostamisesta vähintään 20 prosenttiin energiankulutuksesta. Koska EU jo nyt kamppailee Kioton protokollan tavoitteiden kanssa, se tulee ympäristön kannalta tärkeillä alueilla, kuten liikenne ja energia, kohtaamaan tulevaisuudessa vielä suurempia haasteita.
Liikenne – myös viestiliikenne – ja energia, ovat kaikki verkottuneita teollisuuden aloja. Lisäksi maailmanlaajuinen talous ja yhdentyvä Eurooppa vaativat entistäkin tiiviimpää verkostojen integroitumista. Aiemmin liikenne- ja energiaverkot oli järjestetty kansallisten toimintaperiaatteiden mukaisesti. Tämä johti kuitenkin siihen, että monet maiden väliset yhteydet joko puuttuivat kokonaan tai niiden kapasiteetti ei ollut tarpeeksi suuri eurooppalaisiin vaatimuksiin. Tilanteen korjaamiseksi Maastrichtin sopimuksessa päätettiin rakentaa unionin pääliikenneverkko (“Trans-European Networks”, TEN) niin energialle, liikenteelle kuin tietoliikenteellekin. Nämä kolme verkkoa saavat rahoituksensa Euroopan yhteisöltä ja Euroopan sijoitusrahastolta, sekä Rakennerahastoista ja koheesiorahastoista, jotka on korvamerkitty Euroopan köyhempien alueiden kehittämiseen ja verrannollisesti eurooppalaisen infrastruktuurin yhdentymiseen.
Vaikka sekä liikenteelle että energialle on jo pitkään ollut olemassa Euroopan-laajuinen lainsäädäntö, todellisen “Euroopan energiapolitiikan” luominen hyväksyttiin vasta Eurooppaneuvoston kokouksessa Lontoossa, lokakuussa 2005. Maaliskuussa 2006 komissio lanseerasi Vihreän kirjan otsikolla Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi. Tätä seurasi joukko komission ehdotuksia tittelillä Energiaa muuttuvalle maailmalle, joka kävi yksiin Barroson tammikuussa 2007 pitämän puheen kanssa, mutta joka pitää vielä hyväksyttää sekä Euroopan neuvostossa että Euroopan parlamentissa, jotta se saa lainvoiman. Keväthuippukokous oli tärkeä askel tähän suuntaan.
Samalla kun tavoitteet on selkeästi suunnattu energiasektorille, ne ovat myös oleellisia kaupunkialuekehitykselle ja tavaroiden ja ihmisten kuljetukselle, myös fossiilisten polttoaineiden tuonnille. Vuoden 2007 alussa komissio alkoi valmistella Vihreää kirjaa aiheesta Kaupunkiliikenne. Siinä selvitetään kaikkia kaupunkiliikenteen muotoja, jotta voidaan päättää, miten EU voi parhaiten avustaa kaupunkiliikenteen kehittämisessä samassa linjassa kokonaisvaltaisen eurooppalaisen liikennepolitiikan kanssa.
Turvallisuus
Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut sekä iskut Madridiin ja Lontooseen ovat osoittaneet, miten terrori-iskuille haavoittuvaisia liikennevälineet ovat. Iskujen myötä tarve lisätä liikenteen perusrakenteen turvallisuutta terrorismia vastaan on kasvanut. Myös energiajärjestelmä on korkean profiilin kohde, johon iskeminen saattaisi aiheuttaa musertavia vaikutuksia. Vuodesta 2001 EU on kehittänyt turvallisuutta vauhdilla eri puolilla Eurooppaa. Yhteisistä lentoasemien turvallisuusstandardeista on sovittu ja komission tarkastajat kiertävät ympäri Eurooppaa, lisäten näin kansallisten viranomaisten turvallisuustestauksiin vielä yhden turva-asteen. Satamissa alusten tarkastukset, joilla ennen varmistettiin, etteivät mahdollisesti vaarallisessa kunnossa olevat alukset pääse Euroopan vesille, on nyt ulotettu koskemaan myös mahdollisesti vaarallista lastia. Komissio työskentelee parhaillaan rohkaistakseen jäsenmaita koko EU:n laajuiseen energia- ja liikenneverkon turvallisuusyhteistyöhön.
EU on perustanut kolme toimistoa ilmailulle, merenkululle ja rautateille ja on sopinut yhteisistä turvastandardeista monilla alueilla. Nämä toimistot ovat vastuussa turvasäännösten käyttöönotosta eri puolilla Eurooppaa. Ne myös avustavat komissiota kehittämään entistä tehokkaampia turvastandardeja.