eu4journalists

Aluepolitiikka

1. Tähtäimessä kasvu ja työpaikat

Vuoden 1957 Rooman sopimuksesta saakka aluepolitiikka on ollut EU:n toiminnan sydämessä. Unionin kuusi perustajamaata viittaavat sopimuksen esipuheessa tarpeeseen “vahvistaa maiden talouksien yhtenäisyyttä ja varmistaa niiden sopusointuinen kehittyminen vähentämällä alueiden välisiä eroja ja vähemmän onnekkaiden alueiden jälkeenjääneisyyttä”.

Viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana eurooppalaisella yhteistyöllä on muun muassa rakennettu moottoriteitä, jätevesien käsittelylaitoksia, siltoja ja biolaboratorioita, herätetty henkiin kaupunkien laiminlyötyjä alueita ja yrityksiä unionin köyhemmillä alueilla ja niin edelleen ja niin edelleen, loputtomiin. Solidaarisuus ja koheesio, yhteenkuuluvuus; näihin sanoihin kiteytyvät sekä erilaiset projektit että koko Euroopan unionin aluepolitiikka.

Nykyään aluepolitiikka eli Regional policy on vain osa kulttuuri, sosiaali- ja ympäristöasioihin keskittyvää koheesiopolitiikkaa, Cohesion policy which also focuses on cultural, societal and environmental issues.

Vuodesta 1988 lähtien Euroopan unioni on sijoittanut 480 miljardia vähemmän kehittyneisiin alueisiinsa. Koheesiopolitiikka 2007-2013 vastaa 308 miljardin euron budjetillaan peräti 36%:a EU:n kokonaisbudjetista. Sitä käytetään pääasiassa Lissabonin strategian kasvu- ja työllisyystavoitteiden läpiviemiseen. Noin 80% kuluu uusin jäsenmaiden lähentymiskehitykseen ja noin 16% käytetään rahoittamaan innovointia ja kestävää kehitystä sekä alueellisiin kasvusuunnitelmiin ja työpaikkojen luomiseen tähtääviä koulutusprojekteja (Regional Competitiveness and Employment). Hiukan yli 2% on korvamerkitty monikansalliseen ja alueelliseen yhteistyöhön (European Territorial Cooperation). Toivomuksena on, että investointi lisää kasvua unionin köyhimmillä alueilla ja luo 2,5 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Koheesiopolitiikka 2007-2013 eroaa vuosien 2000-2006 politiikasta monella tavalla:

• vahvempi painotus talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen sekä vastuun jakamiseen
• tavoitteiden ja asetusten yksinkertaistaminen, virtaviivaistetut kelpoisuusehdot, yksittäiset tulonlähteet ja joustava taloudenhoito
• kaikkien EU-, kansallisen- ja paikallisen tason aloitteiden ajaminen ’Community Strategic Guidelines’- asiakirjan pohjalta

Ennen vuotta 2004 koheesiopolitiikan suurimpiä hyötyjiä olivat Kreikka, Portugali, Irlanti, Länsi-Saksa, Italia ja Espanja. Unionin laajennuttua vuonna 2004 kymmenellä uudella jäsenmaalla, on suurin osa rahoituksesta siirtynyt itään, kuten koheesiopolitiikasta koottu faktapaketti Cohesion Policy 2007-2013: Factsheets osoittaa.

Myös muut politiikan alueet (maatalous, kuljetus-, energia- ja tietoliikenneverkot, tutkimus ja tuotekehitys, ympäristö, tietoyhteiskunta, kilpailu) ovat osaltaan vaikuttamassa EU:n aluepolitiikkaan.