eu4journalists

Ulkosuhteet - Kauppa - Kehitys

4. Kehitys ja humanitaarinen apu

Euroopan unioni on tullut tunnetuksi monien erityisesti Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren eli AKT-maiden suurimpana avunantajana. Monet alueiden maista ovat Euroopan entisiä siirtomaita. Euroopan kehitysrahasto on periaatteessa jäsenmaiden AKT-maille suunnattujen kehitysrahastojen yhtymä, jota hallinnoidaan EU:n budjetista erillään. EU toimittaa myös humanitaarista apua kriiseihin eri puolilla maailmaa. Joka vuosi Euroopan komissio myöntää apuun yli seitsemän miljardia euroa.

EU edistää maailmanlaajuisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista. Osana tätä projektia EU on yhdistänyt kaiken kaupankäynnin, taloudellisen yhteistyön ja kehitysapuprojektit ihmisoikeusehtoihin. Jos kumppanimaa rikkoo perustavia ihmisoikeuksia, Euroopan unioni käyttää taloudellista vaikutusvaltaansa ja keskeyttää kaikki avustussopimukset kyseisen maan kanssa kunnes se taipuu jälleen noudattamaan EU:n ihmisoikeusstandardeja. Kehitysmaiden, erityisesti AKT-maiden avustusohjelmien välityksellä EU pyrkii vahvistamaan demokraattisia prosesseja, myötävaikuttamaan jälleenrakennuksessa ja avustamaan maita luonnostelemaan talouspolitiikkansa suuntaviivoja.

EU:lla on myös useita ohjelmia unionin välittömässä läheisyydessä sijaitsevien maiden avustamiseen. Niiden avulla itäisen Euroopan, Balkanin, Kaukasuksen, Välimeren ja Lähi-idän maiden demokratiaa ja markkinataloutta kehitetään ja vahvistetaan asiantuntija-apua tarjoamalla. Esimerkiksi TACIS-ohjelma luotiin avustamaan Venäjää ja entisiä Neuvostotasavaltoja niiden siirtymisessä demokratiaan ja markkinatalouteen kommunismin romahdettua. Entisen Jugoslavian maat ja Länsi-Balkanin maat ovat erityisen tärkeitä Euroopan unionille. Slovenia liittyi unioniin 2004, Kroatia neuvottelee jäsenyydestä ja muut, kuten Albania, Bosnia-Hertsegovina ja Montenegro ovat solmineet assosiaatiosopimuksen unionin kanssa ja ottaneet näin ensiaskeleensa kohti täyttä EU-jäsenyyttä.

Välimeren ja Lähi-idän alueilla on strateginen merkitys EU:lle. Vuonna 1995 sai alkunsa niin sanottu Barcelonan prosessi, joka kehitettiin rakentamaan runkoa alueiden maiden kanssa solmittavia yhteyksiä varten. Useimmilla maista onkin nyt assosiaatiosopimus unionin kanssa. EU:n lopullisena päämääränä on Euro-Välimeri –vapaakauppa-alueen synnyttäminen vuoteen 2010 mennessä. Lisäksi Euroopan unioni on yhdessä Yhdysvaltojen, Venäjän ja Yhdistyneiden kansakuntien kanssa tiiviisti mukana etsimässä kestävää poliittista ratkaisua Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin.

Kahdenvälisten sopimusten avulla EU haluaa kehittää suhteita ei-jäsenien kanssa myös usealla muulla osa-alueella kaupankäynnin ja avunannon lisäksi. Alueita ovat mm. tieteellinen tutkimus, ympäristönsuojelu ja taistelu laittomia huumausaineita vastaan. Kahdenvälisten suhteiden lisäksi EU toimii aktiivisesti kansainvälisten organisaatioiden kuten YK:n, Naton ja Euroopan neuvoston, sekä eri puolilta maailmaa tulevien alueellisten ryhmittymien kanssa.