Yritystoiminta ja teollisuus
1. Yritystoiminta- ja teollisuuspolitiikka
Euroopan unionin yritystoiminta- ja teollisuuspolitiikka tähtää mahdollisimman suotuisan toimintaympäristön luomiseen eurooppalaisille liike-elämän toimijoille, talouskasvulle, työpaikoille ja hyvinvoinnille. Se pyrkii takaamaan sellaiset olosuhteet, joissa yritykset voivat kilpailla ja käydä kauppaa reiluin ja tasapuolisin ehdoin sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Politiikalla pyritään muovaamaan Eurooppaa yhä kiinnostavammaksi sijoitus- ja työskentelyalueeksi ja tukemaan erityisesti tietointensiivisiä ja innovatiivisia toimialoja.
Erityisten toimialojen, kuten ruoka-, IT- tai autoalojen erikoistarpeet pyritään huomioimaan. On kuitenkin tärkeää varmistaa myös se, että strategisesti tärkeiden toimialojen, kuten puolustus- ja aseteollisuuden, ilmailun, bioteknologia-alojen, kemianteollisuuden sekä teollisuusautomaation ja konetekniikan toimintamahdollisuudet ovat mahdollisimman hyvät.
Euroopan komissio painottaa tarvetta yhtenäistää niinkin erilaisten alueiden kuin kaupankäynnin, tutkimuksen, sisämarkkinoiden, koulutuksen, tietoyhteiskunnan, aluekehityksen, verotuksen ja ympäristöasioiden säädöksiä siten, että ne voisivat edistää tietämyksen ja innovoinnin kehittymistä koko EU:n alueella. Kilpailun esteitä pitää poistaa ja säätely täytyy kasvun edistämiseksi rajoittaa minimiin. Yritysmaailmaa pyydetään vastaavasti sitoutumaan kestävän kehityksen periaatteisiin, osaamisen kehittämiseen, kohtuulliseen luonnonvarojen hyödyntämiseen, köyhyyden vähentämiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
Maaliskuun 2000 huippukokous Lissabonissa oli käännekohta tällä alueella. Siellä luotiin julkilausuma, jossa määriteltiin EU:n tavoittelevan vuoteen 2010 mennessä seuraavaa “EU:sta tulee maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talousalue, jossa kestävä kasvu yhdistyy kykyyn luoda enemmän ja parempia työpaikkoja ja yhteiskunnallista tasapainoa” .
Euroopan komissio lisäsi kestävän kehityksen eurooppalaiseen strategiaan ympäristöulottuvuuksia Göteborgin kokouksessaan.
Joulukuussa 2006 Lissabonissa luotu kasvun ja työllisyyden strategia tuotiin jälleen vahvasti esiin. Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso sanoi: “Euroopassa on käynnistymässä muutos, jossa positiivinen taloudellinen kasvu on pysyvää. Kunkin jäsenvaltion on kunnostauduttava, jotta ne kykenisivät kilpailemaan ja menestymään mahdollisuuksiensa ja osaamisensa mukaisesti.”
Komission mukaan jäsenmaissa tavoitellut ja tehdyt rakenteelliset muutokset alkavat kantaa hedelmää. Tutkimuksessa, teknologisessa tuotekehityksessä ja innovoinnissa saavutetaan tavoiteltuja tuloksia. Byrokratian vähentyminen on parantanut sääntelyä, ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintatoimintaympäristö on parantunut. EU on viimeisten viiden vuoden aikana hitaasti saavuttanut Yhdysvaltoja innovaatioiden määrässä ja alueiden väline kuilu tässä on kaventunut (ks. European Innovation Scoreboard 2006). Suomi, Ruotsi, Tanska ja Saksa ovat olleet innovaatiojohtajia, ei vain EU-alueella vaan myös maailmanlaajuisesti. Ne ovat kaikki menestyneet keskimääräistä paremmin ja investoineet innovaatioihin keskimääräistä enemmän.
EU:n tavoite on saavuttaa kolmen prosentin BKT-osuus tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinneille vuoteen 2010 mennessä osana Lissabonin kasvu- ja kilpailukykystrategiaa.
Komission yritystoiminnan ja teollisuuden pääosasto asettaa tavoitteekseen:
- Tukea Lissabonin kehitystä
- Madaltaa yrittäjyyden kynnystä ja rohkaista yrittäjiä Euroopassa
- Edistää innovointia sekä teknisen tuotekehityksen että liiketoiminnallisen kehittämisen alueilla
- Jatkaa sisämarkkinoiden tehokkuuden parantamista, erityisesti uusissa jäsenmaissa
- Myötävaikuttaa suotuisasti eurooppalaisen teollisuuden kehittymiseen kestävän kehityksen suomissa rajoissa.
EU ajaa politiikkaa, jossa tuote- ja valmistusäännöksiä asetetaan yrityksille vain silloin kun ne ovat täysin välttämättömiä. Etukäteishyväksyntä tuotteiden markkinoille saattamiseen on vaatimuksena vain valituilla erityisalueilla, kuten esimerkiksi lääketeollisuudessa. Kemianteollisuus on myös tiukan säätelyn alaisena. Pitkään odotettu kompromissi REACH-sopimuksesta (rekisteröinti, arviointi, auktorisointi ja rajoitteet) saavutettiin joulukuussa 2006 ja se astui voimaan kesäkuussa 2007. REACH-sopimus edellyttää kemikaalien valmistajien ja maahantuojien tuottavan terveys- ja turvallisuustietoa noin 30 000 kemiallisesta ainesosasta, joita käytetään arkipäiväisissä tuotteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi lelujen muoviosat, matkapuhelimet ja kotitaloustuotteet sekä erilaiset siivoustuotteet, maalit ja tekstiilit.
Kaikki ainesosat on rekisteröitävä seuraavien yhdentoista vuoden aikana Helsingissä, uudessa Euroopan kemikaalivirastossa European Chemicals Agency (ECHA) Virasto koordinoi epäilyttävien kemikaalien tarkkaa analysointia ja ylläpitää julkista tietokantaa, josta kuluttajat ja ammattilaiset voivat etsiä tarvitsemiaan tietoja. Viraston työ alkaa myrkyllisimmistä ja yleisimmin käytetyistä kemikaaleista. Jos turvallisempaa ainesosaa voidaan käyttää kohtuullisin kustannuksin, myrkyllisempi ainesosa on korvattava sillä. Vastuu tuotteiden turvallisuudesta pysyy valmistajien vastuulla. REACH-ohjelman toivotaan lisäävän EU-kansalaisten terveyden ja ympäristön suojelua ja samalla parantavan EU-alueen kemianteollisuuden kilpailu- ja innovointikykyä.