eu4journalists

Talous- ja rahayhteisö ja euro

5. Mitä euro on tuonut?

Euro vietti käteisvaluuttana olonsa viisivuotispäiviä tammikuun ensimmäisenä päivänä, 2007. Sen käyttöönottoa pidetään yleisesti menestystarinana. Vahva ja vakaa euro on vakiinnuttanut asemansa toisena kansainvälisenä maailmankaupan valuuttana.

Euroalueen jäsenet hyötyvät osallistumisestaan suurempaan valuuttakokonaisuuteen. Valuuttakeinottelijoiden on esimerkiksi huomattavasti vaikeampaa tehdä pikavoittoja euron kustannuksella ja siten valuutan arvostukseen vaikuttava painostus on huomattavasti pienempää kuin ennen. 1990-luvun alussa spekulatiiviset hyökkäykset aiheuttivat ERM:n piirissä olleisiin valuuttoihin kaaosmaisen tilanteen, ensiksi punnan ja sitten liiran romahtamisen. Euroon tällaiset hyökkäykset eivät kuitenkaan ole vielä onnistuneet vaikuttamaan. Euroalue kestää täten huomattavasti vahvemmin hintojen nousut kuin yksittäinen jäsenvaltio yksinään. Lisäksi euron vaikutus leviää yhä laajemmalle. Euroalueen ulkopuolinen kaupankäynti edustaa hieman yli kolmasosaa koko alueen BKT:sta huolimatta siitä, että tämä kauppa on valuuttakurssien vaihtelun vaikutuksen alaista. Vahva euro heikentää vientiyritysten toimintaa ja heikentää mahdollisuuksia houkutella alueen ulkopuolisia suoria sijoituksia alueelle. Toisaalta vahva euro helpottaa maahantuojien asemaa ja euroalueen yritysten investointeja toisaalle.

EU-kansalaisille matkustaminen euroalueen sisällä on huomattavasti helpompaa kuin aiemmin, koska tarve erilaisten valuuttojen vaihtamiselle on poistunut. Samoin tuotteiden ja palveluiden hintojen vertailu on helppoa. Tämä tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa ja luo tervettä kilpailua hyödyttäen siten kuluttajia. Euron tuoma yleinen taloudellinen ja hintojen tasapaino on eduksi talouden vireydelle, niin kotitalouksissa kuin yrityksissäkin. Nykyarvioiden mukaan euron käyttöönotto on lisännyt euroalueen sisäistä kaupankäyntiä 5-15 %.

Vaikka euron käytännön hyödyt ovat yleisesti tunnustettuja, ovat muuttuneet taloudellisen päätöksenteon säännöt aiheuttaneet ongelmia poliitikoille. Joidenkin poliitikkojen mukaan euro ei ole vain monimutkaistanut hallitusten talouspolitiikan linjanvetoja ja toimintavapautta, vaan se on joillekin pikemminkin talouden kehittämisen rajoitin.

Kenties useimmin moitittu asia on jäsenvaltioiden kyvyttömyys vaikuttaa oman maansa korkotasoon. Viime aikoina suuri joukko poliitikkoja, erityisesti Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, ovat peräänkuuluttaneet matalampaa korkotaso taloudellisen kasvun piristämiseksi. Nämä poliitikot eivät ottaneet kuitenkaan lainkaan huomioon sitä, että EKP:n johdolla korkotaso oli vuosikymmeniin alimmalla tasollaan, esimerkiksi 2 % tasolla kesäkuusta 2003 joulukuuhun 2005. Jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuuksien puute korkotasoon nähden tarkoittaa myös sitä, etteivät ne voi yksipuolisesti laskea maansa korkoja houkutellakseen investointeja tai korottaa niitä kannustaakseen säästämiseen. Yhtenäisvaluutta edellyttää yhteistä rahapolitiikkaa. Vaikkei EU:lla olekaan yhteistä talouspolitiikkaa, on euroalueen valtioiden siitä huolimatta sopeutettava oma talouspolitiikkansa EU:n asettamiin raameihin.

Euroskeptismi

Monet, erityisesti seniorikansalaiset, muuntavat eurot aikaisemmaksi valuutakseen varsinkin suurien summien kohdalla. Marraskuussa 2006 Saksan keskuspankki julkisti tutkimuksen, jonka mukaan 77 % saksalaisista arvioi yhä hintoja markkoina. 94 %:lla heistä ei ollut aavistustakaan, että 500 euron seteli on sinipunainen ja 74 %:a suhtautui vihamielisesti 100 euron setelin läpivalaisuun, esim. kassalla. Yhä edelleen enemmän kuin 14,4 miljardia saksan markkaa (7,2 miljardia euroa) on talletettuna kaappeihin ja sukkiin. Vaikuttaisi siltä, että Saksan kansalaiset eivät luota uuteen valuuttaansa ja koska vanha markka voidaan lisäkustannuksetta vaihtaa euroiksi keskuspankissa, mitään kiirettä vaihtamiselle ei ole. Tämä heijastaa kenties yleistä eurooppalaista varovaisuutta, mutta toisaalta sitä voidaan pitää myös yleisenä jäsenvaltioissa vallitsevana epäluottamuksena EU:ta kohtaan.

Inflaatio on suurin euroon liittyvä pelko, ja tämä pelko saikin lisävoimaa vuoden 2002 muunnosoperaation yhteydessä. Keskivertokansalainen kykenee hallitsemaan suuripiirteisen käännöskurssin vanhasta valuutasta euroiksi. Mutta vain ne kansalaiset, jotka systemaattisesti kirjasivat ylös aikaisemmat hinnat, kykenivät arvioimaan luotettavasti hintojen todellista muutosta useissa eri tuoteryhmissä. Todellisuudessa kuluttajat kokivat täten muuttuneen hintatason rajallisessa määrässä pieniä, mutta jokapäiväisiä ostoksia, kuten kahvikupin, oluen, leivän tai lehden helposti muistettavissa hinnoissa. Hintojen nousu juuri tällaisissa pienen nimellisarvon omaavissa ostoksissa on ollut huomattavasti korkeampaa kuin suurempien hyödykkeiden hinnoissa. Lisäksi alhaisen arvon ostoksissa hinnat tuntuvat muuttuneen koska niiden hintoja on pyöristetty lähes kaikissa euromaissa. Pyöristetyt hinnat helpottavat ostajan ja myyjän elämää, mutta ne tuntuvat antavan väärän kuvan euron suhteellisesta arvosta. Itse asiassa sentin ja kahden sentin kolikoita ei enää lyödä Alankomaissa eikä Suomessa, vaikka ne säilyvätkin laillisena valuuttana.

Tähän liittyy myös toinen ilmiö: mitä pidempään vanhaa valuuttaa on käytetty, sitä suurempi hintojen nousuvaikutus tuntuu olevan. Syy tähän on siinä, että eurohintoja vertaillaan menneisyyden hintatasoon. Tässä vertailussa jää kuitenkin usein huomioimatta se, että vanhakin valuutta-arvo olisi muuttunut inflaation vaikutuksesta korkeammaksi.

Yleisestä käsityksestä poiketen komission teettämät tutkimukset ovat osoittaneet, että yleinen euron käyttöönoton aikaansaama hintojen nousu oli lähes merkityksetön. Laajasti arvioiden euron käteisvaluutaksi tulon vaikutus hintatasoon oli euroalueella 0,3 %. Jotkut uusista jäsenvaltioista harkitsevat kansanäänestysten pitämistä siitä tulisiko heidän liittyä euroalueeseen kun lähentymiskriteerit ovat täyttyneet. Sekä Tanska että Ruotsi järjestivät kansanäänestykset aiheesta vuonna 1999 ja päätyivät negatiiviseen tulokseen.

Kesäkuussa 2005 Stern-aikakauslehti kertoi, että 56 % saksalaisista kannattaisi saksan markan palauttamista. Jotkut italialaiset poliitikot, Silvio Berlusconin johdolla, ovat peräänkuuluttaneet eurosta vetäytymistä. Separatistinen ”Pohjoisen liiga” ehdotti kansanäänestyksen järjestämistä Italian palaamisesta liiraan. Myös monet äärioikeistolaiset puolueet ympäri Eurooppaa ovat ehdottaneet paluuta kansallisiin valuuttoihin. Näiden puolueiden motiivit ovat kuitenkin enemmänkin nationalistisia kuin EMUn ja euron menestyksestä huolestuneisuuteen pohjautuvia.

EU:n komission on puolestaan sulkenut pois mahdollisuuden miltään euroalueen valtiolta vetäytyä yhteisvaluutasta. Euro on täällä pysyäkseen ja sen edut ovat selkeästi suuremmat kuin mitkään sen aiheuttamat haitat, sekä kansallisesti että koko Eurooppaa koskien.

EMU:n tulevaisuus

EMU:n tulevaisuuden ydinkysymys, aivan kuten koko EU:nkin, on eurooppalaisten ja kansallisten välisten asioiden painottaminen. Financial Times kertoi tammikuussa 2007, että suurin osa Ranskan, Italian ja Saksan kansalaisista uskoi euron vahingoittaneen maidensa taloutta, mutta vaikuttaneen positiivisesti koko EU-alueen talouskehitykseen. Toisaalta Herald Tribunen teettämän tutkimuksen mukaan euroon suhtauduttiin luottamuksella. Maaliskuussa 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan 89 % ranskalaisista ja italialaisista, 93 % espanjalaisista ja 83 % saksalaisista uskoi euron olevan käytössä virallisena valuuttana vuonna 2057.

Huolimatta siitä, ovatko euroskeptikoiden väitteet paikkaansa pitäviä vai eivät, on selvää, että tarkastellessa kansallisia talouksia, vakiintuneiden kansantalouksien tulisi joutua merkittävään taloudelliseen lamaan, jotta uudet jäsenvaltiot saavuttaisivat niiden nykyisen taloudellisen tilan. Itse asiassa euroalueen talouskasvu vuonna 2006 oli ennätyskiivasta vuoden 2000 jälkeen ja kasvuennusteita on tarkistettu ylöspäin. Myös Saksan talous on palannut kasvu-uralle alkuvuonna 2007. Siten euroalue pysyy vahvana ja sen korkotason heilahtelut ovat olleet viime aikoina dollariin verrattuna vähäisempiä.

Euro on korvannut dollarin parhaiden menestyvänä valuuttana kansainvälisillä joukkovelkakirjamarkkinoilla ja nykyisin euro edustaa hieman yli 25 % :a kansainvälisistä valuuttavarannoista dollarin aseman heikkenemisen takia.

Ydinasiat:

• Euron vakaus verrattuna korkotason vakauteen
• Vakaus- ja kasvusopimus
• Euroepäily inflaation ja talouskasvun suhteen
• EU-talous verrattuna kansallisiin talouksiin