Tärkeimmät toimijat
3. EU:n toimielimet pähkinänkuoressa
Euroopan parlamentti
Euroopan parlamentti edustaa 492 miljoonaa kansalaista ja jakaa lainsäädäntövallan neuvoston kanssa. Se on ainoa suoralla vaalilla valittava EU:n toimielin. Parlamentin täysistunnot järjestetään yleensä Ranskan Strasbourgissa ja pienempiä istuntoja Brysselissä, Belgiassa. MEPeillä on toimisto kummassakin kaupungissa.
Parlamentin jäsenten istumajärjestys määräytyy heidän poliittisten ryhmiensä mukaisesti. Niitä ei ole järjestetty maittain vaan poliittisen suuntautumisen mukaan. Puheenjohtaja, joka valitaan MEPeistä 2,5 vuodeksi kerrallaan, valvoo kaikkea parlamentin työskentelyä ja edustaa parlamenttia kaikissa ulkosuhteissa.
Vuosien varrella parlamentin vaikutusvalta on lisääntynyt huomattavasti. Monissa asioissa parlamentti voi estää suunnitellun lain hyväksymisen yhteispäätösmenettelyn ansiosta. Joissain tunteita herättävissä aiheissa se kuitenkin voi vain kertoa neuvostolle mielipiteensä aiheesta. Parlamentilla on viimeinen sana monissa EU:n budjetin kuluja koskevissa asioissa.
Euroopan parlamentilla on – tavallaan – tehtävänä kontrolloida 27 Euroopan komissaaria, jotka ministerineuvosto nimittää ja parlamentti sen jälkeen hyväksyy. Komissaarit, joiden tehtävänä on valvoa Euroopan unionin monia toimia, esiintyvät säännöllisesti parlamentin valiokunnissa. Parlamentilla on valta panna viralta koko komissio, mutta ei yksittäistä komissaaria. Tätä valtaa ei ole koskaan käytetty, joskin sillä on uhattu useita kertoja. Vuonna 1999 Jacques Santer:in koko komissio erosi ennen kuin parlamentti erotti sen, koska komissiota syytettiin huonosta hallinnosta, erityisesti sukulaisten suosimisesta komission sisällä. Lokakuussa 2004 komission uusi puheenjohtaja päätti vetää pois tiimiehdotuksensa estääkseen sen mahdollisen hylkäämisen parlamentissa. MEPit olivat mm. Rocco Buttiglionen nimittämistä oikeus, vapaus ja turvallisuuskomissariksi. Kollegion tarkastettu versio esiteltiin ja parlamentti äänesti sen hyväksymisen puolesta 18. marraskuuta vuonna 2004.
Euroopan parlamentin jäsenet (MEPit), joita on kokonaisuudessaan 785, valitaan suoralla vaalilla joka viides vuosi kansallisilla, yhtä aikaa kaikissa EU-maissa järjestettävillä vaaleilla. Edustus on suhteutettu suunnilleen väestön kokoon vaihdellen Saksan 99 MEPistä Maltan viiteen.
EP:n komiteat, jotka yleensä kokoontuvat Brysselissä, käsittelevät erityisiä aihealueita ja valmistelevat niistä yksityiskohtaisesti parlamentin mielipiteen. Periaatteessa kaikki parlamentin ja komiteoiden istunnot ovat julkisia, vaikka joitakin komiteaistontoja järjestetään joskus suljetuin ovin.
Euroopan unionin neuvosto
Neuvosto on Euroopan unionin tärkein päätäntäelin ja se jakaa lainsäädäntövallan Euroopan parlamentin kanssa. Jäsenmaita, ministereitä tai viranomaisia edustavat osastot tapaavat ja keskustelevat määrätyistä asioista. Virallisesti se on ’Euroopan unionin neuvosto’, mutta epävirallisesti sitä kutsutaan myös ’ministerineuvostoksi’.
Hallitusten välisissä asioissa, kuten ulkopolitiikassa, neuvosto toimii omasta aloitteestaan – tässä komission ja parlamentin osa on rajoittunut. Neuvosto kokoontuu suljetuin ovin, mutta viime vuosina sen toimintaa on yritetty saada avoimemmaksi ja joitain istuntoja julkisiksi. Kaikki neuvoston yhteispäätösmenettelyn alaiset käsittelyt ovat julkisia.
Useimmat kokoukset järjestetään Brysselissä. Huhtikuussa, kesäkuussa ja lokakuussa se kokoontuu kuitenkin Luxemburgissa. Hyvin harvoin kokouksia voidaan järjestää myös muualla, esimerkiksi YK:n tai WTO:n kokousten yhteydessä. Neuvostoa johtavat kaikki jäsenmaat, jokainen kuusi kuukautta kerrallaan eli ’puheenjohtajakauden’ ajan ja tämä vaikuttaa käsiteltäviin asioihin. Pääministerit tapaavat neljä kertaa vuodessa Euroopan neuvostona ja piirtävät EU:n toiminnan suuntaviivat.
Neuvoston kokoonpanot: Neuvosto tapaa yhdeksässä erilaisessa kokoonpanossa käsiteltävästä aiheesta riippuen. Kaiken neuvoston työn valmistelee ja koordinoi pysyvien edustajien komitea (COREPER), joka muodostuu Brysselissä työskentelevistä valtioiden pysyvistä edustajista ja näiden avustajista. Kokoonpanot ovat seuraavanlaisia:
- Yleiset asiat ja ulkosuhteet
- Talous- ja raha-asiat
- Oikeus- ja sisäasiat
- Kilpailukyky
- Liikenne, televiestintä ja energia
- Maatalous ja kalastus
- Ympäristö
- Koulutus, nuoriso ja kulttuuri
Puheenjohtajuus: Jäsenmaat johtavat neuvostoa kukin vuorollaan kuuden kuukauden jaksoissa ja ennalta määrätyn rotaation mukaisesti. Puheenjohtajamaa on neuvoston työn organisoinnin tärkeä osa. Se on lainsäädäntö- ja päätöksentekoprosessien käyttövoima, jonka avulla voidaan tarpeen vaatiessa tuottaa ja neuvotella kompromisseja jäsenvaltioiden kesken. Puheenjohtajamaa järjestää kaikki kokoukset ja toimii niissä puheenjohtajana.
Eurooppa-neuvosto on jäsenmaiden valtiojohdon tai hallitusten johtajien ja komission puheenjohtajan kokous. Se määrittelee Euroopan unionin yleiset poliittiset linjaukset. Eurooppa-neuvoston kokoukset järjestetään yleensä Brysselissä, Justus Lipsius-rakennuksessa.
Neuvoston pääsihteeri ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja avustaa neuvostoa ulkopoliittisissa asioissa. Hän on mukana Euroopan poliittisten päätösten muotoilussa, valmistelussa ja täytäntöönpanossa. Hän toimii neuvoston puolesta ja käy keskusteluja kolmansien osapuolten kanssa. Tämänhetkinen pääsihteeri on Javier Solana.
Euroopan komissio
Komissiossa ovat mukana kaikki 27 jäsenmaata. Se koostuu 26 komissaarista sekä puheenjohtajasta. He ovat vastuussa erilaisista osa-alueista, esimerkiksi yritystoiminnasta ja teollisuudesta, liikenteestä, institutionaalisista suhteista ja viestintästrategiasta, maatalouden ja maaseudun kehittämisestä ja monista muista. Heistä jokaista avustaa kabinetti (yksityinen toimisto) ja osasto (tai pääosasto) virkailijoita, joista useimmat ovat sijoittuneet Brysseliin.
Komissaarit valitaan virkaansa viisivuotiskaudeksi. Komission puheenjohtajan nimittävät jäsenmaat konsensusperiaatetta noudattaen ja parlamentin hyväksynnällä. Valittu puheenjohtaja ja hallitukset sopivat sitten muista jäsenistä. Euroopan parlamentti hyväksyy kollegion edeltävien, valiokunnissa järjestettävien ’hyväksyntäkuulemisten’ jälkeen. Tällä hetkellä jokaisella jäsenmaalla on yksi komissaari, mutta vuoteen 2004 isoimmilla jäsenmailla oli kaksi.
Euroopan komissio on ainoa EU:n toimielimistä, joka voi panna uuden lainsäädännön vireille. Tätä ennen sen on kuitenkin konsultoitava eturyhmiä ja asiantuntijoita varmistaakseen, että unionin kansalaisia palvellaan mahdollisimman hyvin. Se tapaa säännöllisesti kansallisten hallitusten ja niiden virastojen asiantuntijaryhmiä ja myös eri organisaatioiden Eurooppa-tason toimijoita mm. teollisuuden, julkisten palveluiden, työmarkkinajärjestöjen, kuluttajaryhmien, alueellisten organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Monilla näistä ryhmistä on pysyvä toimipiste myös Brysselissä, jotta ne voivat vaikuttaa komissioon, sillä ne tietävät, että paras aika vaikuttaa uuteen lainsäädäntöön, on ennen kuin siitä tehdään virallinen ehdotus.
Kun EU-laki on hyväksytty, komission täytyy varmistaa että se otetaan käyttöön asianmukaisesti ja täydellisesti – ja tietyissä aikarajoissa – kaikissa jäsenmaissa. Komissio (tai jäsenmaat) voivat vetää jäsenmaan tuomioistuimeen, jos se ei täytä sille asetettuja vaatimuksia EU-lakien suhteen.
Pääosastot ovat komission osastoja, jotka vastaavat politiikan eri sektoreiden käytännön työstä. Komissiota avustaa virkamiehistö, joka koostuu 36 pääosastosta, joista suurin osa sijaitsee Brysselissä ja Luxemburgissa. Suurimmissa pääosastoissa työskentelee jopa tuhat virkamiestä tietyllä politiikan sektorilla.
Muut EU-elimet
Tuomioistuin
Luxemburgissa sijaitseva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen on koottu yksi tuomari jokaisesta EU-maasta. Heidän avustajinaan toimii kahdeksan julkisasiamiestä. Tuomioistuin on täysin riippumaton elin ja sen tehtävänä on varmistaa, että EU-lakeja ymmärretään tulkitaan samalla tavalla kaikissa jäsenmaissa. Kansallisten tuomioistuinten on siirrettävä tapaukset yhteisöjen tuomioistuimen päätettäväksi, jos kansallinen ja EU-lainsäädäntö ovat ristiriidassa. Se kutsutaan apuun myös silloin, jos pitää sovitella kiistoja EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä.
Tuomioistuimen tärkeät tuomiot viime vuosilta ovat vahvistaneet eurooppalaista ulottuvuutta niin ympäristö-, kuluttajansuoja-, ja työllisyyslainsäädännössä sekä suhteessa tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen yli rajojen EU:n sisällä. Tuomioistuimen rooli kasvaa siis jatkuvasti, sitä mukaa kun yhä useampi laki kulkee järjestelmän kautta ja vaikuttaa EU-kansalaisiin.
Kuka tahansa Euroopan kansalainen tai organisaatio voi tuoda asiansa oikeuden eteen, jos se koskee lakia, joka vaikuttaa häneen / siihen suoraan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin perustettiin vuonna 1989.
Tilintarkastustuoimioistuin
Myös Luxemburgissa sijaitsevan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkoituksena on varmistaa, että EU käyttää rahansa mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Tuomioistuimen verkkosivujen mukaan se ”tutkii, onko rahoitustoimet kirjattu asianmukaisesti, tarkastaa niiden laillisen ja asianmukaisen toteuttamisen sekä varojen taloudellisen, vaikuttavan ja tehokkaan hoidon”.
Se kehuu olevansa unionin ‘taloudellinen omatunto’, sillä se pitää silmällä EU:n budjettia a varmistaa, että Euroopan komissio käyttää rahoja oikein. Tilintarkastustuomioistuimen raporttien perusteella Euroopan parlamentti antaa komissiolle tili- ja vastuuvapauden jokaisen budjetin vuotuista tilinpäätöstä koskien.
Euroopan oikeusasiamies
Euroopan oikeusasiamiehen nimittää Euroopan parlamentti käsittelemään Euroopan toimielinten hallinnosta tehtyjä valituksia. Kuka tahansa EU-kansalainen, yritys tai yhteisö voi pyytää oikeusasiamiestä tutkimaan juuri heidän tapaustaan. Oikeusasiamiehen toimisto sijaitsee Strasbourgissa.
Rahoituselimet
Euroopan keskuspankki
Euroopan keskuspankki (EKP) sijaitsee Frankfurtissa ja on kaikkien euroalueen maiden keskuspankki. Se asettaa korkokannan ja on vastuussa rahapolitiikasta. Sen hallintoneuvosto koostuu kaikkien euromaiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajista sekä johtokunta. Johtokuntaan kuuluvat pankin pääjohtaja, varapääjohtaja ja neljä muuta jäsentä. Johtokunnan jäsenet nimittää Euroopan neuvosto ja se on vastuussa erityisesti korkojen tason määrittelystä kuukausittaisessa kokouksessaan.
Euroopan investointipankki
EIP sijaitsee Luxemburgissa ja myöntää lainoja ja takauksia EU:n vähemmän kehittyneille alueille. Se myös rahoittaa liikeyritysten kilpailukyvyn parantamiseen tähtääviä investointiohjelmia.
Neuvoa antavat elimet
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa (ETSK) kutsutaan joskus epävirallisesti myös nimellä ‘Ecosoc’ (ei pidä sekoittaa YK:n Talous- ja sosiaalineuvostoon, jota kutsutaan virallisesti lyhenteellä ‘Ecosoc’) ja se on konsultoiva / neuvoa-antava elin, joka on koottu useista eri eturyhmittymistä. Sen yli 200 jäsentä tulevat Euroopan eri organisaatioista, kuten kuluttajaryhmistä, maatalous- ja ammattiyhdistyksistä, sekä työnantajajärjestöistä. Jokaisella jäsenmaalla on useita jäseniä (suhteutettu maan väkilukuun). EU:n lainsäädäntöprosessin aikana komission on kysyttävä komitean mielipidettä monien eri alueiden lakiehdotuksiin. Kuten alueiden komitean, myöskään ETSK:n mielipiteillä ei ole sitovaa painoarvoa, mutta se kuitenkin tutkii noin kaksi kolmasosaa lainsäädäntökoneiston läpi kulkevista lakiehdotuksista.
Alueiden komitea
Alueiden komitea (AK)on toinen komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston virallisista neuvoa-antavista elimistä. Se edustaa paikallisia ja alueellisia yhteisöjä EU-tasolla ja tuo unionin lähemmäs kansalaisia. AK pyrkii edustamaan paikallisten ja alueellisten hallitusten ääntä EU:n toimielimissä. Sen 344 jäsentä kootaan jäsenmaiden kunnallisista ja alueellisista viranomaisista. Siinä missä ETSK on ollut olemassa jo vuoden 1957 Rooman sopimuksesta, AK perustettiin vasta 1992 Maastrichtin sopimuksessa. Komiteaa on kuultava kaikissa lakiehdotuksissa, joilla saattaa olla alueellisia vaikutuksia, erityisesti jos kyseessä ovat alueet kuten terveys, koulutus, liikenne, työllisyys tai sosiaalipolitiikka.
Kuten talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komiteankaan mielipiteet eivät ole sitovia.
Toimielinten väliset elimet
Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto on Euroopan unionin toimielinten ja muiden elinten kustannustalo. Se on vastuussa EU-julkaisujen tuottamisesta ja jakelusta kaikissa medioissa ja kaikilla tavoilla.
Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimisto EPSO EPSO on keskusjaosto, joka järjestää “kilpailut” joiden avulla koko EU-henkilöstö valitaan.
EU:n erillisvirastot
Yhteisön virastot ovat elimiä, jotka kuuluvat Euroopan julkisoikeuden hallinnonalaan, mutta toimivat erillään erityisistä toimielimistä. Niillä on myös oma oikeushenkilöys. Ne on perustettu tiettyjä teknisiä, tieteellisiä tai hallinnollisia toimia varten.
Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät virastot
Tällä hetkellä YUTP:n virastoja ovat Euroopan puolustusvirasto, Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitos ja Euroopan unionin satelliittikeskus.
Poliisiyhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa liittyvät virastot
Tällä hetkellä näitä virastoja ovat Euroopan oikeudellisen yhteistyön yksikkö (EUROJUST), Euroopan poliisiakatemia (CEPOL) ja Euroopan poliisivirasto (EUROPOL).